Leta i den här bloggen

onsdag 28 juni 2017

Ihmisen normaaleista fosfolipideista ja miten niitä muodostuu (Flip, flop, scramblase)

Jos joku esim ajattelee "tehdä parannusta alkoholismista" kuten asiaa kirkon kielellä sanotaan,  on hyvä silloin tietää, että ihmisen genomissa  (eikä varsinaisesti ihmisen tahdossa ja tiedossa) on koodisto normaalien solukalvojen rakentamiseksi  ja niiden  normaaliplastisuuteen ( flip flop ja flippaasit;  scrambling ja skramblaasit ym).
Genomi on jokaisessa valmiina, kun vain sille annetaan mahdollisuus myrkyttömästi toimia. Aivot ovat rasvamoduli, hyvin rikas kaikenlaisista monimutkaisista lipidirakenteista, siis hyvin kaunis rakenne! Jos ne  kulutetaan orgaanisilla liuottimilla (joka  alkoholi mielestäni on),  ne eivät voi muodostua yhtä pian takaisin kuin mitä ne hajoavat siinä tapauksessa, varsinkin jos estävä toxinen aine jatkuvasti  tarjoutuu  aivojen  rasvojen uudistuskoneistoon.
Normaalisti aivot uudistanevat  rasvojaan sitä tahtia kuin Harper  1970- luvun taitteessa sanoi: 20% aivojen rasvoista uudistuu viikossa. Siis aivot uudistuvat  joka päivä jonkin verran rasvoiltaan(  ei  varsinaisilta neuroneilta ja tukisoluilta , vaan niiden rakenteellisilta ja kalvoaineilta,   joten jokaisen päivän raittius on merkitsevä asia. Ihmisellä on vain tämä päivä. Jos on tämän päivän raitis, on ollut   raittiina yhden  tärkeimmän  ajan tulevaisuudesta, jota ei vielä ole, sillä tämä päivä on.
Itseasiassa viidessä vuodessa  voi saada aivojensa  rasvamodulin aika hyvän kuntoon, jos on ollut raittiina ja syönyt monipuolista ravintoa ja harrastanut  ulkoilua ja liikuntaa,  niin että lihasten ja luustonkin  kunto on kohentunut, sillä tärkeälle kalsiumin  tasapainolle on eduksi,  että on liikuntaa ja luusto  kunnossa.(Kaikkiin tärkeisiin reaktioihin arvitaan kalsiumjoneja oikeissa paikoissa oikealla hetkellä).
Alkoholin vaikuttama fosfatidyylietanoli-peräinen, vain alkoholista johtuva fosfolipidimuoto     PEth, kroonisessa alkoholismissa ottaa tilaa  aivolipideissä ja  estää monipuolisen lipidikirjon tasapainoisen muodostumisen kehossa, ei vain aivoissa, vaan lopulta kaikkien  tärkeiden elinten solukalvoissa.
Alkoholin myrkystä pitää normaalilla ravinnolla ja liikunnalla vieroittua ja antaa taustalla olevan soluaarteen, esi-isiltä perityn genomin,  korjata soluja. Ihmisen keholla on ihmeellinen taipumus korjaantua, kun sitä ei myrkytetä millään toksiinilla. PEth moklekyylille ei ole mitään luonnollista  hajottavaa entsyymiä kehossa valmiina, vaan se puoliintuu molekyylin fysikokemiallisten  vanhenemislakien mukaan muutamissa päivissä. (Jokainen molekyyli "vanhenee" sidoksissaan ajallaan) .

Katselin   netistä ihan tavallista tekstiä tavallisen fosfatidyylietanolaminin   muodostuksesta.
Biosynthesis of phosphatidylethanolamine (PE).
http://lipidlibrary.aocs.org/Biochemistry/content.cfm?ItemNumber=39191
Sen merkki on PE.( Sitä sänotaan kefaliiniksi. Lesitiinin merkki on PC. Se on fosfatidyylikoliini. Fosfatidyyli-inositolin merkki on PI ja sita sanotaan lipositoliksi. Se voi rikastua  fosfaateilla ja olla solukalvoissa muotoja PIP, PIP2, PIP3. Varsinkin aivojen harmaissa soluissa  on tämä PI-energiajärjestelmä käytössä ja monessa muussakin spesifisessä   prosessissa.
Lisäksi solukalvoissa on sfingomyeliiniä (SM).
Kalvot ovat kaksoislipidikerroksia ja nämä fosfolipidit (PL) rikastuvat rasvahapoilla, osin niistä,  joita ihmiset syövät ja jotka  muokkautuu   kehossa tai joita muodostuu kehossa   etikkahaposta ( tai propionihaposta)  käsin energia-aineenvaihdunnan puolelta. .
 Rasvahapot ovat  lipidiliukoisia päädyltään ja  niitä asettuu solun lipidikaksoiskalvoon  rasvaliukoiset päädyt sisäänpäin kalvon keskiosiin. Täten kalvon sisäosa on hyvin hydrofobinen ja siellä on myös kolesterolimolekyylejä tiivistämässä kalvoa vedenpitäväksi.Keholle kolesteroli on tärkeä. keho tekee jokaiseen soluunsa kolesterolia vedenpitävyyden varmistamiseksi ja kehon endogeeninen kolesterolin tuotanto on monikertainen verrattuna siihen määrään, mikä pidetään ravinnossa saatavan kolesterolin suosituksen ylärajana ( 300 mg päiväss, yksi kananmunan keltuainen).  Keho syntetisoi kolesterolia  fundamentaalisesta aineenvaihdunnasta käsin.   Nykyaikana vain jokin tekijä on häirinnyt tätä järjestelmää, ehkä ravinnon  laatu ja energian ylitarjonta, joten joudutaan jarruttamaan endogeenista kolesterolin tuotantoa toisilla ja rajoittamaan exogeenistakin kolesterolipisaraa. Mutta esim  eläimet luonnossa eivät näy omaavan kolesteroliongelmia. ja toisaalta - liekö kenenkään huoli, jos karjalla on korkeat kolesterolit.

Fosfolipideillä PE, PC, PS, PI, PS  ja sfingomyeliini SM on tietty asemansa ( ja tehtävänsä)  tässä plasmakalvossa. Ne sijoittuvat  riippuen niiden  hydrofobisuuden ja hydrofiilisyyden asteesta.  Ne eivät sijaitse esim  vierekkäin tai päällekkäin kuin seinätiilit, vaan kelluvat asymmetrisesti   ominaisissa asemissaan. Lähimpänä   solun sisäosan sytosolia on fosfatidylseriini PS. Se on eräänlainen signaali kalvorakenteeen dynaamisestä elinkyvystä,  jossa energisesti saadaan pidettyä kukin fosfolipidilaji omalla paikallaan.  Jos PS pulpahtaisi solun pintaan (kuin kuollut kala nurin niskoin),  se toimisi merkkinä. "Olen vanhentuneesta solusta. Poimikaa minut pois joukosta#. Ja silloin Soluyhteisö poimii sen solun pois joukosta. Kts. kuvaa punasolun kalvosta! Punasolun ikä on 120 päivää, sitten se poimiutuu pois. Valmiissa  punasolussa ei nimittäin ole koodia enää sisällä.

 http://www.rbclab.com/Pages/500/520/JPEG/Figure%2015.1%20png%20copy.png

 Paljon siitä ihmisen syömästä energiasta kuluu tähän kehon solukalvon dynaamisuuden ja polaarisuuden ylläpitoon, elämäntaisteluun solutasossa, siihen "virtaan",  siis solujen  energiatilan ylläpitoon,  sillä elävässä solussa saadaan tämän kalvon avulla  kehitettyä  erilaisia potentiaalieroja .
Koko kehon koko soluyhteisön   elämän voimien integroituna summana ihminen voi tuntea itsensä pirteäksi tai myöskin väsyneeksi.
  Tietysti on myös neutraalit kalvopumput jotka katsovat että solut ovat neutraaleja.
Monet  solutyypit ovat  erikoistuneet    toimimaan näiden  aktiopotentiaalien avulla  niin että voidaan mitata   sähkökäyrää ( neuronit, EEG, betasolu oskillaatio, sydän EKG,  Silmän retinogrammi) . Mutta jos on tällaisia erityisiä sähköisesti ärtyviä    soluja,  niiden ympärillä on  isolaatiosoluja, jotka eivät  ole sähköisesti ärtyviä. Näissä asioissa on solukalvot olennaisen tärkeitä. Ne antavat isoloivaa kaapelimateriaalia ja  kantavat myös  neutraloivia pumppuja. Jos kaikessa tässä  kalvomateriaalissa on voittopuolisesti  lipidikirjon sijasta vain jotakin fosfatidyyliPethmateriaalia- ei voi odottaa että  henkilön   terveydentunne  olisi kehuttava. Voisi sanoa että pikemminkin pyton olo. Kaikista lääkkeistä mikään ei vedä vertoja raittiudella ja tavalliselle ruoalle.

Phospholipid flip-flop and scrambling 
 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15809683
Cell Mol Biol Lett. 2005;10(1):101-21.
The mystery of phospholipid flip-flop in biogenic membranes.
  • Cell Mol Biol Lett. 2005;10(2):363.
Phospholipid flip-flop is required for bilayer assembly and the maintenance of biogenic (self-synthesizing) membranes such as the eukaryotic endoplasmic reticulum and the bacterial cytoplasmic membrane. Due to the membrane topology of phospholipid biosynthesis, newly synthesized phospholipids are initially located in the cytoplasmic leaflet of biogenic membranes and must be translocated to the exoplasmic leaflet to give uniform bilayer growth. It is clear from many studies that phospholipid flip-flop in biogenic membranes occurs very rapidly, within a period of a few minutes. These studies also reveal that phospholipid translocation in biogenic membranes occurs bi-directionally, independently of the phospholipid head group, via a facilitated diffusion process in the absence of metabolic energy input, and that this type of transport requires specific membrane proteins. These translocators have been termed biogenic membrane flippases, and they differ from metabolic energy-dependent transporters (ABC transporters and MDR proteins). No biogenic membrane flippases have been characterized. This review briefly discusses the importance of biogenic membrane flippases, the various assay methods used for measuring the rate of phospholipid flip-flop, and the progress that has been made towards identifying these proteins.
http://www.rbclab.com/Pages/500/520/JPEG/Figure%2015.1%20png%20copy.png


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar